Olen syyskuun lapsi. Rakastan aurinkoisia, kirpeän kaihoisia syyspäiviä – en vain niiden kauneuden tähden, vaan koska niissä kiteytyy jotakin olennaista elämän ristiriitaisuudesta. Ilon, riemun ja siunauksien kokemuksissa on läsnä kipeä tietoisuus kaiken väliaikaisuudesta ja pelko kaiken menettämisestä.
Jeesus on tullut ottamaan pois pelon ja antamaan yltäkylläisen elämän. Silti uskovankin ihmisen elämä on vuoristorataa. Luottamus muuttuu ajoittain epäilyksiksi, rauha rauhattomuudeksi, valmiit vastaukset kysymyksiksi, täyteyden tunne keskeneräisyyden kokemukseksi.
Tästä kertoo lauluni ”Uusi elämä”. Syksy on siinä vertaus uskon kriisistä, jossa ihminen kysyy: Onko ”ilo Herrassa” vain tunnetta ja pintaa, vai onko siinä jotain syvempää, joka kantaa myös vaikeuksien keskellä? Itse olen kysellyt tätä yhä uudestaan. Kysyin sitä kun muutin pois kotoa ja koin epävarmuutta uudessa opiskelukaupungissa. Kysyin sitä kun uskovat vanhempani erosivat. Kysyin sitä kun uskoni karismaattinen uudistuminen ei tehnytkään opiskelusta helppoa eikä ihmissuhteista sävyisiä. Kysyin sitä kun sairaan lapsen vanhemmuus pisti pienelle paikalle. Kysyin sitä kun seurakunnan arkityö alkoi leipäännyttää ja tehdä kyyniseksi. Kysyn sitä edelleen.
Silti laulussa on toivon säde. Pohjalla on luottamus siihen että Jumala kantaa, kokemus siitä, että sydän on joskus laulanut ja usko ”maahan, jossa yhdessä iloitaan”. Tuo kaikki kantaa myös silloin, kun kysymyksiä on enemmän kuin vastauksia.
Alunperin Uusi elämä -laulussa oli päätössäkeistö, jonka tarkoitus oli pehmentää laulun synkkyyttä. Se tuntui kuitenkin alusta asti häiritsevän päällelliimatulta. Valoon-levyä tehdessä minussa oli kypsynyt uskallus jättää se pois ja lopettaa laulu kysymykseen. Päätin julkaista laulun, jonka on tarkoituskin olla keskeneräinen. Pois jätetty teksti on julkaistu alla viimeisenä.
Vastakohtana tekstin ”keskeneräisyydelle” on laulun säestyspohja kaikkein viimeistellyin ja hiotuin. Tein sen jo vuonna 2007 biitinmuokkausohjelmalla, levylle lisäsin vain laulun. Kyseessä on ainoa taustarytmi, jossa olen itse miettinyt ja ohjelmoinut joka lehmänkellon kalautuksen ja jousenvedon; muiden laulujen säestyspohjat on luotu sähköpianon valmiiden biittien varaan. Täydellinen tämäkään sovitus ei ole, mutta pääsin hyvin lähelle sitä ihannesovitusta joka päässäni soi jo laulua tehdessäni. Ehkä taivaassa kuulen täydellisen version; siihen asti pysyn keskeneräisenä syysihmisenä.
Sävel ja sanat: 1994
Äänitys: instrumentit 2007, laulu 2014
Sähköpiano: Yamaha
Biitti: ei sähköpianosta, vaan itse ohjelmoitu tietokoneella
Sähköpianon soolosoittimet: vibrafoni, akustinen piano, jouset
Kitara: ei
Sanat: On syksy tullut, eikä lintujen laulua kuulu | On metsä hiljainen | Myös sydämessäni on vaimennut elämän sävel | huomaan sen | Parempaa enkö saanutkaan enää? | Enemmän tahtoisin elää! | Jumalaan tahtoisin luottaa | johdossaan hyvää hedelmää tuottaa | Mistä uuden sävelen saan | joka sydämeni saa taas laulamaan? | Mistä löydän Herrani maan | jossa yhdessä iloitaan? | Kaiken minkä omistan olen lahjaksi saanut | tämän päivänkin | En sulta enempää pyydä kuin sanoja kiittää | ja niihin musiikin | Sanoillas koko maailmaa kannat | Muutaman ehkä mullekin annat | jotta taas kaikki olisi tosin | ylistää pyhää nimeäs’ voisin | Mistä uuden sävelen saan | joka sydämeni saa taas laulamaan? | Mistä löydän Herrani maan | jossa yhdessä iloitaan?
Lopusta pois jätetyt sanat: Vaikka tää on mykkien maa | Silti laulusi anna kajahtaa | Vaikka olen ihminen vain | Laulun ikuisen sinulta sain.
Follow