Tammikuussa 2014 olimme vaimoni Katjan kanssa 20-vuotishäämatkalla Roomassa. Ensikohtaaminen ”ikuisen kaupungin” kanssa oli monella tavalla elämys, mutta jostain syystä syvimmän jäljen sieluuni jätti Colosseumin näkeminen. Se herätti minussa monitahoisen ajatusprosessin väkivaltaviihteestä, kristittyjen vainoista ja kristityn identiteetistä. Näistä aineksista alkoi syntyä laulu.

Jeesuksen syntymän jälkeisinä vuosikymmeninä Rooman keisarit pyrkivät takaamaan kaupungin asukkaiden tyytyväisyyden kehittämällä yhä näyttävämpiä viihdelaitoksia. Niistä kunnianhimoisin oli Amphitheatrum Flavium, joka nykyään tunnetaan Colosseum-nimellä. Colosseum valmistui muutama vuosi Jerusalemin temppelin hävityksen jälkeen, jonka Jeesus oli ennustanut. On traagisen symbolista, että se rahoitettiin pitkälti temppelistä ryövätyllä kullalla.

Colosseum oli tekninen ja logistinen taidonnäyte, joka nykyäänkin hakee vertaistaan. Lukuisten sisäänkäyntien ansioista valtava katsomo saatiin täytettyä ja tyhjennettyä muutamassa minuutissa. Näytökset olivat ilmaisia ja avoimia kaikille yhteiksuntaluokille. Areenalle tuotiin eläimiä ja orjia kaikkialta välimeren alueelta. Eläimet, gladiaattorit ja orjat ponnahtelivat esiin eri puolilla kenttää olevista luukuista esittämään tarkkaan suunniteltuja draamaesityksiä. Ne olivat enemmän kuin näytelmiä: niissä kuoltiin oikeasti. Toisinaan areena täytettiin valtavan putkiston avulla vedellä meritaistelujen esittämiseksi.

Antiikin väkivaltaviihteen suurimpia vetonauloja olivat kristittyjen ristiinnaulitsemiset ja leijonille heittämiset.

Nykyään Colosseum on osin raunioina, ja raunioille on pystytetty Kristuksen risti ikään kuin anteeksipyyntönä tapahtuneista hirveyksistä. Silti rakennus on yhä näyttävä, ja silti sen tapahtumat vainoavat meitä yhä. Tänäkin päivänä kristittyjä vainotaan ja teloitetaan. Tänäkin päivänä väkivaltaviihde on suosittua. Ihminen ei pohjimmiltaan ole muuttunut. Siksi sinä ja minä joudummekin kysymään itseltämme: Miten suhtaudun toisten kärsimyksiin? Panenko itseni alttiiksi puolustaakseni sorrettuja, vai annanko viihteen jämähdyttää minut oman olohuone-colosseumiini? Entä hyväksynkö sen, että minäkin saatan joutua kärsimään uskoni tähden?

Colosseum pistää pienelle paikalle. Se muistuttaa, että me olemme syntisiä. Kuitenkin Jeesus on suostunut kärsimykseen ja kuolemaan meidän tähtemme. Itsessämme ei ole rohkeutta suostua kärsimykseen, eikä ihmislähtöinen uskonto anna siihen eväitä. Uskonto voi pystyttää kulisseja, mutta kulissit raunioituvat ennemmin tai myöhemmin. Mutta elävä usko Jeesukseen voi antaa voimaa kestää suuriakin kärsimyksiä iloiten ja rohkeutta panna elämänsä peliin toisten auttamiseksi.

Näitä aiheita pohtii lauluni Colosseum. Musiikillisesti se on ”rockimpi” kuin useimmat kappaleeni. Sen teho perustuu voimakkaaseen rytmiin ja toistoon. Tarkoitus on että kappale erottuu Valoon-levyn muista, melodisemmista lauluista synkän voimallisena, vakavana lauluna, joka haastaa syvälliseen pohdintaan oman uskon olemuksesta.

Onko sinun uskosi kulissia, vai kestääkö se kaiken? Jos se perustuu yksin Kristuksen täytettyyn työhön, se kestää.

Sävel ja sanat: 2014
Äänitys: 2014
Sähköpiano: Roland
Biitti: Rock
Sähköpianon soolosoittimet: piano, jouset
Kitara: kyllä

Raamattuviitteet: Luuk.21:6     Ilm.5:5     Joh.9:39

Sanat: Kivi kiven päällä makaa, moni haamu ajaa mua takaa | Tätä tietä on joku ennen mennyt | Täällä tuhatpäinen kansa kerran kerskui loistollansa | Tätä tietä on joku ennen mennyt | Menneet ovat paksut päivät: leipä, sirkushuvit jäivät | Tätä tietä on joku ennen mennyt | Ajan hampaan sai se maistaa, kulissien taakse paistaa | Tätä tietä on joku ennen mennyt | Voin yhä nähdä leijonan, voin yhä kuulla sen karjuvan | Moni sai sen itse kokee: sokea näkee, näkevä on sokee || Moni keisariaan palvoi; moni nukkui – harva valvoi || Uhmata ken voisi peistä, tyynenä sen eessä seistä? || Kukaan ei sen piinaa kestä ilman voimaa sydämestä || Voin yhä nähdä leijonan, voin yhä kuulla sen karjuvan | Vaikka aikain taakse jää se, varjoain en pakoon pääse || On sydämessäin mausoleumit, kotikonnun colosseumit | Yhden päällä monen taakka, Yksi jaksoi loppuun saakka ||Kulki kuolon varjon teitä, rakasti jo ennen meitä || Voin yhä nähdä Leijonan, voin yhä kuulla sen karjuvan.

Follow