Ajattelin herättää henkiin uinuvan kotisivuni ryhtymällä bloggaamaan sekalaisista aiheista. Ajatus on muhinut pitkään. Mielessäni pyörii viikottain pohdintoja, joita haluaisin jakaa, mutta jotka ovat liian pitkiä somepäivityksiksi tai rönsyilevään kahvipöytäkeskusteluun. Osa niistä päätyy saarnoihin tai hartauspuheisiin, mutta osa jää jakamatta. Yritän tähän muutosta.
Huomasin nimittäin, että tätä sivua luetaan. Yhä useampi pyrkii googlaamalla selvittämään, mikä on miehiään tuo pappi joka tulee siunaamaan äitini haudan lepoon tai joka heittää outoja, epäsovinnaisia kommentteja facebookissa. He päätyvät ensimmäisenä tänne nimikkodomainilleni. Äskettäin sain rohkaisevaa palautetta kauan sitten tänne kirjoitetusta kommentista, jonka kuvittelin iäksi unohtuneen. Sellainen rohkaisee kirjoittamaan lisää.
Aloitan kuitenkin pelolla ja vavistuksella. Olen epäsovinnainen ajattelija, jonka leppoisahkon ulkokuoren alla piilee ennakoimaton kiivailija. Toisinaan poden päiväkausia moraalikrapulaa jostain somekommentista, jonka olen hetken tunnekuohussa kirjoittanut. Ehkä on siis hyväkin, etteivät kaikki ajatukseni lähde eetteriin. En tahdo blogistani jäteastiaa, johon oksennan kaiken.
Toisaalta tahdon välttää kliseitä ja kiiltokuvamaisuutta. Tahdon olla rehellinen, aito ja originelli. Tahdon yllättää ja herättää uusia ajatuksia. Tahdon saada aikaan positiivista muutosta.
Eli aika kapealla narulla lähden kävelemään. Tuekseni ajattelin ottaa Paavalin sanat : ”Ajatelkaa kaikkea mikä on totta, mikä on kunnioitettavaa, mikä oikeaa, puhdasta, rakastettavaa ja kaunista, mikä vain on hyvää ja ansaitsee kiitoksen.” (Fil. 4:8) Helposti ihminen suoltaa lauseita, jotka täyttävät vain osa näistä kriteereistä. Totuudesta voi puhua rumasti. Kiittää voi myös siitä mikä ei ansaitse kiitosta. Yritän olla tasapuolisen uskollinen kaikille näille reunaehdoille.
Paavalin ohje on sikälikin hyvä, että se on yleisinhimillinen. Mainitut hyveet olivat hellenistisen yhteiskunnan arvoperustana myös kristinuskon ulkopuolella. Tavoitteena oli siis puhe, jota arvostetaan muuallakin kuin jollain kapealla seurakuntasektorilla. Se on myös minun tavoitteeni.
Olen huolissani yhteiskunnan polarisoitumisesta. Ihmiset linnoittautuvat samanhenkisten ryhmiin yhä vahvemmin, kyky vuoropuheluun toisinajatellijoiden kanssa heikkenee. Jos voin omalla pienellä osallani olla rakentamassa siltoja eri kuplissa elävien välille, siinä on riittävä syy kirjoittaa blogia. Jos sen sijaan kirjoittamisellani vahvistan rintamalinjoja ja syvennän kuiluja, epäonnistun pahemman kerran. Jumala ensinmainitussa auttakoon ja jälkimmäiseltä varjelkoon!
P. S. Kiitos kommenteista! Valitettavasti pyyhin ne vahingossa pois kun siivosin roskaviestejä. 🙁 Täytyy näköjään opetella paremmin käyttämään tätä järjestelmää. Kommentoikaa jatkossakin, arvostan sitä! Luen kaikki kommentit ennen niiden julkistamista, joten älkää ihmetelkö jos ne eivät heti ilmesty näkyviin. – JP
Follow