Puhuuko Jumala?

Kyllä Jumala puhuu, puhuu toisenkin kerran, mutta ihmiset eivät sitä huomaa. (Job 33:14)

Tämä Raamatun jae on lempikohtani Jobin kirjassa; viittaan siihen Ilmoitus-nimisen lauluni kertosäkeessä.

Ajatus Jumalan ”puheesta” on kiehtonut minua pitkään. Jotkut sanovat että Jumala puhuu heille konkreettisesti ääneen. Kun ajatus Jumalan puheesta on tällä tasolla, moni kokee että minulle Jumala ei puhu – ja tulkitsee se niin että Jumalaa ei ole, tai että hän on hylännyt minut kun en kuule hänen ääntään.

Mutta luulen että useimmiten Jumalan puhe on epäsuoraa viestintää, sisäisiä ääniä tai vertauskuvien tulkintaa. Tai silkkaa elämän ihmettelyä. Sanoessaan ”Jumala puhui minulle” moni tarkoittaa juuri jotain näistä.

Raamatussa on paljon viittauksia siihen, että Jumala puhuu sitä tai tätä, joko yksittäiselle ihmiselle tai kokonaiselle kansalle. Pitkään mielsin, että kyse olisi aina ihmenomaisesta, korvin kuultavasta puheesta, kunnes ymmärsin, että Raamatussakin Jumala puhuu ”monin tavoin”, kuten Jobin kirja lausuu.

Rippikoulussa opetetaan, että Jumala puhuu luonnossa, omassatunnossa ja elämänkohtaloissa. Tätä nimitetään ”yleiseksi ilmoitukseksi”, erotukseksi ”erityisestä ilmotuksesta”, joka puolestaan tarkoittaa yhtäältä Raamattua ja toisaalta lihaksi tullutta Jumalan sanaa, Jeesusta. Jaottelun ideana on korostaa, että taivaaseen pääsemiseen tarvitaan tuo erityinen ilmoitus, yleinen ei riitä.

Tällainen jaottelu on hiukan keinotekoinen ja ongelmallinen. Raamattu itsessään varoittaa nojaamasta kirjaimeen Hengen sijaan. Kirjoitetun Sanan vääränlainen korostaminen voi johtaa paperinmakuiseen, lakihenkiseen ja elämälle vieraaseen uskontoon. Jeesus itse korosti luontoa Jumalan puhekanavana kehottaessaan katsomaan taivaan lintuja ja kedon kukkia. Paavali opetti, ettei Jumala ole kaukana yhdestäkään meistä, ”hänessä me elämme, liikumme ja olemme”. Yleinen ilmoitus on siis varsin keskeinen osa Jumalan puhetta. Toisaalta Raamatusta käy ilmi, että erityiset ”ilmestykset” jatkuivat myös Jeesuksen jälkeen, ja jatkuvat tulkintani mukaan yhä.

Raamattu on toki tärkeä. Usein se puhuu suoraan omaan elämäntilanteeseen. Se on myös kallisarvoinen referenssi, johon voi peilata omia uskonnollisia kokemuksia ja tarkistaa, miten Jumala on ennen puhunut. Jokainen meistä tulkitsee nimittäin hyvin subjektiivisesti sen mitä sydän tai luonto sanovat, joten niiden varaan ei yksin voi rakentaa. Sama pätee kuitenkin myös Raamattuun: luemme sitä väistämättä vahvan esiymmärryksen valossa. Ilman oikeaa Henkeä se jää kuolleeksi kirjaimeksi, joka ei uudista meitä vaan vain vahvistaa valmiita ennakkokäsityksiämme.

Job näkee Jumalan

Tästä pääsemme takaisin Jobin kirjaan, joka on ollut CBS-raamatturyhmäni ”kesäläksynä”. Hurskas Job on menestynyt ja hyvinvoiva, mutta häneltä otetaan kaikki pois: omaisuus, perhe, terveys, luottamus Jumalaan. Lopussa hän saa kaiken moninkertaisena takaisin. Siinä välissä ystävät yrittävät auttaa, pääosin huonolla menestyksellä.

Jobin kirjaa pidetään tarinana kärsimyksestä joka jää vaille selitystä. Minusta se on enemmänkin tarina Jumala-suhteen kasvusta ja Jumalan äänen kuulemisesta. Vaikka Job oli lähtökohtaisesti hurskas, hänen alkuvaiheen hurskaudessaan oli jotain pakonomaista ja pintapuolista. Kerrotaan, miten hän uhrasi Jumalalle syntiuhreja siltä varalta, että hänen juhlimisesta nauttivat lapsensa olisivat tehneet syntiä. Häntä vaivasi suomalsellekin kristillisyydelle tyypillinen ongelma: ilo oli hänestä hengellisesti epäilyttävää. Job ei ollut löytänyt hengellistä iloa ja elävää yhteyttä Jumalaan, ennen kuin hän lopulta totesi: ”Vain korvakuulolta olisin sinusta kuullut, nyt ovat silmäni sinut nähneet.”

Huomatkaa, että Job sanoi tämän kärsimyksen keskellä, ennen kuin Jumala salli hänen jälleen menestyä ulkoisesti. Hän oli siis ”nähnyt Jumalan” ja ”kuullut hänen äänensä” juuri kärsimyksessä tai sen ansiosta. Kärsimys ei siis jää kertomuksessa vaille tarkoitusta, vaan se saa suurimman mahdollisen tarkoituksen: se kantaa Jobin Jumalan luo.

”Jumalan näkeminen” on teologian kielessä jotain vielä enemmän kuin ”Jumala äänen kuuleminen”. Job oli siis päässyt hyvin lähelle Jumalaa. Harva uskaltaa sanoa nähneensä Jumalan, harva edes kuulleensa hänen ääntään. Kuitenkin hän on nähtävissä kaikkialla ja puhuu silloinkin, kun emme sitä huomaa. Tämä on mielestäni lohdullinen lähtökohta. Häntä ei tarvitse herätellä puhumaan; riittää kun pysähdymme kuuntelemaan, mitä se sitten kulloinkin vaatii.

Sisällä talossa rukoileminen

Kirjoitin syntymäpäiväkonserttiani varten uuden C-osan kappaleeseeni ”Ilmoitus”. Sen rap-lyriikka alkaa sanoin ”Kun täällä sisällä talossa rukoilee, sanoja putoilee…” Sanonta ”sisällä talossa” on viittaus Jeesuksen sanoihin:

Jos siis teille sanotaan: ’Hän on tuolla autiomaassa’, älkää lähtekö sinne, tai jos sanotaan: ’Hän on sisällä talossa’, älkää uskoko sitä. Sillä niin kuin salama leimahtaa idässä ja valaisee taivaan länteen asti, niin on oleva Ihmisen Pojan tulo. (Matt. 24:26-27)

Kiinalainen julistaja Watchman Nee opettaa, että tämä on vastakohta Isä Meidän -rukoukselle, jossa Jeesus kehottaa rukoilemaan Isää, joka on ”taivaassa”, ei ”sisällä talossa”. Tuntuu, että suurin osa uskonnollisuudestamme on ”sisällä talossa rukolemista”. Me puhumme Jumalalle omilla ehdoillamme ja omien, rajallisten käsitystemme puitteissa siitä missä, milloin ja miten hän mahdollisesti vastaa meille. Emme nosta katsettamme taivaaseen, tutkimattomaan kirkkauteen, jossa Jumala asuu ja josta käsin hän suvereenisti lähestyy meitä kaikin mahdollisin ja mahdottomin tavoin, kuten itse kulloinkin haluaa. Valitsemme ihmistekoisen uskonnon, kadotamme mysteerin ja sen myötä elävän Jumalan.

Mutta, lyriikkani jatkuu: ”…kun jostain kuuluukin se suurempi ääni | korvat on kuurot ja on sumeempi pääni ̣| vaan takaa kyynisyyteni se puskeekin läpi…” 

Jumala puhuu monin tavoin. Usein yllättävin tavoin. Ainankin minua hänen ”puheensa” on monta kertaa yllättänyt. Mitä avoimemmin mielin olen kuunnellut eri ”ääniä”, sitä suuremmaksi Jumala on minulle tullut. Ja toisaalta, sitä selvemmin olen alkanut mielestäni erottaa, milloin ääni on Syyttäjän ääni, joka vie kauemmas rakastavasta Rauhanruhtinaasta.

Varoitan siis: älä luule tietäväsi tarpeeksi hyvin, millainen Jumala on tai miten hän puhuu. Muuten petyt, kun elämä näyttää, että Hän lopulta onkin jotain muuta ja enemmän. Mutta kun suostut siihen, että Jumala on kaiken sisäänsä sulkeva mysteeri, mikään olosuhde ei voi viedä sinua kauemmaksi hänestä. Kunhan luotat siihen, että hän on Rakkaus, joka voittaa kaiken. Lopulta.

Linkkejä:

Ilmoitus – katso video

Aiempi analyysi Ilmoitus -kappaleesta (osin samoja ajatuksia kuin tässä)

Juhlakonsertti 27.9.