”Hyvä on sen osa” – hän on autuas, siunattu, onnellinen. Jeesus aloittaa vuorisaarnan samaan tapaan: ”Autuaita ovat…”. Toistaessaan tätä aloitusta Jeesus antaa ymmärtää että koko hänen saarnansa on tavallaan ensimmäisen psalmin – tai koko Psalmien kirjan – selitystä.

Alkutekstissä esiintyvä sana pohjautuu verbiin ashar, ”julistaa autuaaksi”, oikeastaan ”edistää” tai ”asettaa kohdalleen”. Kuvailtu autuas ei siis ole aina ollut autuas; hän oli ensin väärässä paikassa, mutta häet autettiin eteenpäin, asetettiin kohdalleen ja julistettiin autuaaksi.

Kolme seuraavaa kielteistä lausetta muistuttavat, mitä kaikkea tämä ”hyväosainen” on jättänyt taakseen. Ne kuvaavat ihmisen syntisyyttä kolmella syvyystasolla: vaeltamisena, astumisena (tai seisomisena) ja istumisena.

• Toistuva yksittäisten syntien tekeminen (vaeltaminen jumalattomien tavoin)
• muodostuu pikku hiljaa elämäntavaksi, josta on yhä vaikeampi poiketa (astuminen syntisten teille),
• mikä lopulta tekee synnistä osan ihmisen sosiaalista identiteettiä (istuminen pilkkaajien parissa).

Kussakin kohdassa synti kuvataan ulkopuolisena roolimallina, jonka ihminen on omaksunut itselleen toisilta ihmisiltä. Tässä kuvattu synti ei siis ole ihmisen alkuperäinen, tosi identiteetti, vaikka se onkin saanut hänet kokonaan valtaansa.

Tämä kaikki on kuitenkin psalmin ”hyväosaiselle” taakse jäänyttä elämää. On yksi, jolla on valta tehdä ihminen autuaaksi tarttumalla hänen elämäänsä ja muuttamalla sen kurssia: Vapahtajamme Jeesus Kristus.

Kiinalainen julistaja Watchman Nee on kirjoittanut kristityn elämää kuvaavan kirjan ”Sit, Walk, Stand” (istu, vaella, seiso), joka on ikään kuin vastakohta Psalmien kirjan aloitusjakeelle. Myös järjestys on toinen: kristityn elämä alkaa istumisesta, identiteetistä.

• Jeesus on lahjoittanut meille uuden identiteetin, uuden elämän, uuden alun. Saamme ”istua” armon istuimelle – eli levollisesti luottaa Jeesukseen ja syntien anteeksiantamiseen.
• Tästä seuraa, että saamme voiman myös ”vaeltaa” eli opetella tekemään yhä enemmän hyvää,
• Lopulta opimme myös miten ”seistä” eli vastustaa pahaa, joka yrittää pelotella meidät pois oikealta tieltä.

Kiitos Jumalalle, ”hyväosaisuus” on lahja, joka ei ole miltään osin omien kykyjemme varassa!

Kysymys itselle:

Teenkö toistuvasti jotain, minkä tiedän vääräksi? Onko tällaisesta synnistä tullut osa arkirutiiniani tai rooliani toisten silmissä?

Rukous:

Jeesus, vapauta minut vääristä malleista ja pahoista tavoista. Opeta minua elämään hyvän tahtosi mukaan.

Follow