Hän, joka hallitsee taivaassa, nauraa,
Herra pilkkaa heitä.

Heprean joshev ”hän, joka hallitsee” voi tarkoittaa myös istumista tai pysyvää asumista. Aina monikollinen sana shamaijim ”taivaat” on sukua sanalle shamaani, ”henkiopas”. Taivas tarkoittaa henkimaailmaa, näkymätöntä todellisuutta. Herra on siellä kotonaan, hallitsee, istuu valtaistuimella ja tarkkailee todellisuutta itseoikeutetusti näköalapaikalta.

Ja nauraa.

Kirjassaan ”Pyhä nauru” Jaakko Heinimäki kirjoittaa:

Koomisuus on näkökulmakysymys. Näkökulmaa vaihtamalla mikä tahansa inhimillinen voidaan nähdä koomisena.

Suomen sana ”vitsi” on sukua saksan sanalle wissen, ”tietää”. Vitsi on uusi näkökulma, ja uusi näkökulma tuo uutta tietoa. Heinimäki mainitsee myös, että Kirkegaardin mielestä huumori on uskonnon valepukuinen muoto:

Yleensä on kyse ristiriidoista. Koomiseksi tekeminen on ristiriidan näyttämistä.

Koska Jumala on näköalapaikalla, hän tietää kaiken ja nauraa kaikelle. Hän paljastaa kaikki ristiriidat, kaiken nurinkurisen ja pikkusieluisen. Hän näyttää tosikkomaisuuteemme kätkeytyvän demonisuuden koko vaarallisuudessaan. Nimittäin mitä enemmän ihminen on tosissaan oman rajallisen näkökulmansa kanssa, sitä vaarallisempi hän, on itselleen ja muille.

Jumalan naurun kuuleminen tietysti satuttaa. Kukaan ei halua olla pilkan kohteena, varsinkaan Jumalan pilkan. Mutta Jumalan nauru on syvimmältään hyväntahtoista naurua. Se on lapsen naurua, joka katsoo keisaria ja sanoo: ”eihän hänellä ole vaatteita!” Keisarin vaihtoehdoiksi jää joko tuhoutua – tai nauraa mukana.

Verbi shachaq on kantasana nimelle Iisak, joka tarkoittaa ”hän nauraa”. Abrahamin vaimo Saara nauroi kuullessaan ennustuksen, että hän vielä vanhana synnyttäisi pojan. Hetkeä myöhemmin hän häpesi ja pelästyi, kun hänen naurunsa huomattiin. Mutta Jumala asetti muistutuksen Saaran naurusta Iisak-nimeen osoittaakseen, että se parhaiten nauraa joka viimeksi nauraa.

Jumalan nauru tekee tyhjäksi sekä meidän epäilyksemme että väärän varmuutemme. Jumalalla on varaa nauraa, koska hän nauraa aina oikeille asioille. Se, joka nauraa hänen mukanaan, joutuu nöyrtymään, mutta saa myös parhaat naurut: hyväntahtoiset ja vapauttavat.

Kysymys itselle:

Mihin asioihin omassa elämässäni suhtaudun liian vakavasti? Osaisinko nähdä nuo asiat ikään kuin ulkopuolelta, koomisessa valossa, Jumalan silmin?

Rukous:

Jumala, opeta minua nauramaan oikeille asioille, ennen kaikkea itsessäni. Vapauta minut kaikenlaisesta turhantärkeydestä.

Follow