Olen seurannut koronauutisia ja -tilastoja aika tiivisti, ehkä liiankin. Minulle tekee hyvää asian rationaalinen käsittely ja omien ennusteiden tekeminen raakadatan ja useiden eri lähteiden pohjalta.
Viestit vain ovat kovin ristiriitaisia. Vähänkin huolellisempi tarkastelu myös osoittaa, että yhteen lukuun tuijottaminen voi johtaa pahasti harhaan.
Puhutaan nyt esimerkiksi kuolinluvuista.
Huhtikuun kuudentena päivänä Suomessa kuoli koronatautiin tilastojen mukaan miinus yksi henkilöä. Tämä luku olisi sopinut paremmin pääsiäiseen, jolloin aiheeseen liittyen olisi voinut heittää meemiä Jeesuksen ylösnousemuksesta. Kyseessä on tietenkin tekninen virhe, osa tilastoista oli alunperin rekisteröity kahdesti ja asia korjattiin myöhemmin, jolloin näytti kuin kuolleiden määrä olisi laskenut; sama ilmiö toistuu usein suuronnettomuuksien uutisoinnissa.
Tämä yksittäinen miinus yksi -tilastoharha havainnollistaa kuitenkin laajempaa ilmiötä: tilastot voivat näyttää yhtä, mutta todellisuus olla päinvastainen. Riippuu aina siitä, kuinka laajasti asiaa tarkastelee.
Koronakuolleisuusluvut voivat kuulostaa hurjilta; esim. tänään Ilta-Sanomat hehkuttaa, että Yhdysvalloissa kuoli peräti 2100 ihmistä päivässä. Mutta toisaalta Iltalehti uutisoi viime viikolla (juuri 6.4. muuten), että USA:n kokonaiskuolleisuus on kääntynyt selvään laskuun, kun ihmiset eivät pyöri ulkona levittämässä kausi-influenssaa, törmäilemässä autoilla tai ammuskelemassa toisiaan.
Toki pandemian huippu on vielä saavuttamatta, kuolinluvut voivat vielä moninkertaistua. Silti esim. sata vuotta sitten riehuneen espanjantaudin lukemiin on vielä melkoinen matka; siihen verrattuna koronaan kuolleita on toistaiseksi vain muutama promille. On sitä ennenkin kuoltu. Itse asiassa 1800-lukuun asti sodat olivat pieni murhe verrattuna pandemioihin.
Eräs merkittävä myönteinen asia nykytilanteessa on, että rajoitustoimien takia ilmansaasteet ovat jo vähentyneet merkittävästi koko maailmassa. Esimerkiksi lukuisat kiinalaiset näkevät Himalajan horisontissaan ensi kertaa 30 vuoteen. Tämä ei ole vain synkän pilven hopeareunus, vaan oikeasti iso asia. Ilmansaasteiden tähden maailmassa kuolee nimittäin vuosittain miljoonia ihmisiä. Toistaiseksi korona on tappanut vain murto-osan sitä ihmismäärästä, joka on sääsynyt ennenaikaiselta kuolemalta typpioksidin vähenemisen takia.
Tämä myös muistuttaa meitä siitä, että maailmassa on koronaakin pahempia, koko ajan kasvavia uhkia: ilmansaasteet, ilmastonmuutos, pakolaisuus ja eliölajien sukupuutto, vain joitakin keskeisiä mainitakseni. Myös näiden seurauksista on varoiteltu; myös niiden kohdalla katastrofi on vain ajan kysymys, jollemme varaudu kunnolla. Toivonkin koronan toimivan herättäjänä, joka havahduttaa meidät siihen, miten veitsenterällä olemme; miten hauras on se tasapaino, joka mahdollistaa huolettoman elämäntapamme. Korona saadaan kyllä hallintaan, mutta oikeastaan paluu entiseen on pahinta mitä meille voisi tapahtua.
Kuolinlukuihin palatakseni, on myös tervettä muistaa, että Suomessa kuolee joka päivä toistasataa ihmistä dementiaan, syöpään sekä sydän- ja verisuonitauteihin. Kuolema on aina keskuudessamme, oli ennen ja on vastakin, sillä kuolema on ihmisen osa. Olemme oppineet piilottamaan sen hyvin, mutta pappina näen sen aiheuttaman surun joka viikko. Olen tästä näkökulmasta kiitollinen, sillä se ylläpitää tiettyä inhorealismia, ja toisaalta kiitollisuutta elämästä kaikessa rajallisuudessaan.
Kuolema ja ylipäätään maailman pahuus on Raamatussa keskeinen teema. Kun Raamattu puhuu synnistä, kuolemasta, vitsauksista ja tuomioista, kuvittelemme helposti että Jumala ilkeyttään nyt meitä kiusaa, tai että profeetoilla on noussut valta päähän ja he nauttivat pelottelusta. Emme ehkä pysähdy miettimään, että kyse on yksinkertaisesti realismiin herättelystä. Maailma on monin tavoin synkkä paikka, halusimme tai emme, ja se on aina enemmän meidän syytämme kuin myönnämme. Voimme sulkea silmämme pahoilta asioilta – tai voimme hyväksyä ne ja ylläpitää toivoa paremmasta niistä huolimatta.
Pääsiäisen sanoma Jeesuksen ylösnousemuksesta kertoo toivosta, joka ylittää kaiken ymmärryksen ja kaikki inhimilliset mittarit. Silloinkin kun kaikki on menetetty, Jumalalla on yhä kaikki valta ja hän luo uutta tyhjästä. Lukuisat ihmiset ovat saaneet lohtua oman elämänsä tragedioihin Jeesukseen turvautumalla. Uskossa häneen on kyse ”sen näkemisestä mitä ei nähdä” (Hepr.11:1): vaikka synkät käyrät näyttäisivät ylöspäin, hänessä kuolema on aina miinus yksi, häviöllä. Hän näyttää tietä läpi kaikenlaisten kuoleman varjon laaksojen, kohti ylösnousemuksen kirkkautta.
Follow