Se, mitä Washingtonissa tapahtui loppiaisena, yllätti ja järkytti monia. Ihmiset rynnivät väkisin kongressitaloon istuvan presidentin yllytämänä. Vastaavan tyyppisistä tapahtumista on totuttu kuulemaan sellaisista maista, joissa diktatuurilla on vahvemmat perinteet kuin demokratialla. Yhdysvallat on eri asia, koska maa on vuosikymmenien ajan vahvasti profiloitunut demokratian puolustajaksi, ehkä jopa ykköspuolustajaksi maailmassa. Nyt tuo mallidemokratia näyttää natisevan liitoksistaan.
Ikävä sanoa, mutta itse en ollut tapahtuneesta erityisen yllättynyt, enkä varsinaisesti järkyttynytkään. En ainakaan järkyttyneempi kun olin neljä vuotta sitten Trumpin valinnasta presidentiksi. Mielestäni Capitolin valtausyritys oli looginen jatkumo kaikesta mitä Trumpin kaudella ja varsinkin viime viikkoina on tapahtunut. Hyvin valitettava, mutta ei yllättävä.
Pahimmat pelkoni eivät ole toistaiseksi käyneet toteen: Trumpin ilmeinen pyrkimys murtaa ne demokraattiset periaatteet, joiden turvin hän nousi valtaan, ei ole toistaiseksi onnistunut, kuten vastaava onnistui Hitleriltä. Ydinasenappulaakaan Trump ei ole vielä painanut. Mutta mitä tahansa voi vielä tapahtua, ennen vallansiirtoa tai sen jälkeen. Trumpilla on iso joukko fanaattisia kannattajia, joilla on paljon aseita. Ja hän tietää sen varsin hyvin ja osaa halutessaan käyttää sitä hyväkseen. Demokratian tulikoe USA:ssa on vasta alussa. Viime kesänä tehdyn kyselyn mukaan kolmasosa Yhdysvaltain äänestäjistä uskoo, että viiden vuoden sisällä maassa syttyy sisällissota. Toivon parasta ja pelkään pahinta.
Enemmän kuin Capitolin rynnäkkö itsessään minua järkyttää ihmisten suhtautuminen siihen. Tarkoitan paitsi Trumpin kannattajien, myös hänen vastustajiensa reaktoita. Tarkoitan reaktioita niin Yhdysvalliossa, maailmalla kuin tuttavapiirissänikin.
Ensinnäkin ovat Trumpin kannattajat. Olisin toivonut että tapahtunut olisi ravistellut heitä paljon voimakkaammin ja auttanut heitä kaikkia näkemään, että Trumpin presidenttiys oli alunperinkin suuri virhe. Olen kyllä iloinen etä kasvava määrä Trumpin hallinnon jäseniä on kääntynyt häntä vastaan, se oli minulle oikeastaan rukousvastaus. Mutta eikös vaan tätäkin murhenäytelmää olla leimaamassa Trumpin vastustajien salajuoneksi. Tämä huomio synkentää tulevaisuudennäkymiä, koska se alleviivaa, että ongelma nimeltä Trump ei ole poistumassa lähiaikoina, vaikka mies lukittaisiin vankilaan syytesuojan poistuttua.
Erityisen kipeä asia minulle on, että Trumpia yhä ymmärtävässä porukassa on runsaasti tunnustavia kristittyjä, joille Trump on ”Jumalan valittu”. Vaikka kuinka yritän ymmärtää kaikkia näkökulmia, näen tapahtumissa yhä selvemmin QAnon-tyyppisten salaliittoteorioiden koko ajan kasvavan varjon. Siksi olen syvästi huolissani joka kerta, kun joku lähtökohtaisesti täysjärkinen ja hyväntahtoinen kristitty toteaa, että suomalaiseen ”valtamediaan” ei ole luottamista koska se piirtää Trumpista niin yksipuolisen kuvan.
Trumpin vastustaijen reaktioissa minua puolestaan järkyttää kaikesta paistava yllättyneisyys. Capitolin tapahtumia ei selvästikään osattu odottaa. Miksi ei? Olisi pitänyt osata! Mutta illuusio Yhdysvalloista demokratian ja järjestyksen maana on ollut yllättävän vahva. Itse en ole vuosiin pitänyt USA:ta aitona demokratiana enkä muuttaisi sinne miljoonasta dollaristakaan. Mutta kyse ei ole vain USA:sta. Myös siellä, missä demokratia on aitoa ja toimivaa, se on haavoittuvaisempi kuin ihmiset ymmärtävätkään. Tai ehkä nyt ymmärtävät, toivottavasti.
Tuntuu kuitenkin huolestuttavasti siltä, että historiasta ei ole opittu mitään. Yhtymäkohdat Toista maailmansotaa edeltävään aikaan lisääntyvät koko ajan. Olen melko varma, että lähivuosina myös esim. Britannia ja Saksa, mahdollisesti kaikki EU-maat, suistuvat Yhdysvaltain vanavedessä kaaokseen, joka on pitkälti seurausta oikeistopopulismin noususta ja siitä aiheutuneesta polarisaatiosta, jota vauhdittavat Venäjän, Kiinan ja ääri-islamilaisten liikkeiden tietoisen kylmäveriset peliliikkeet länsimaiden heikentämiseksi. Kolmas maailmansotakaan ei ole kovin kaukainen skenaario,. Nyt olisi korkea aika kääntää tämä kehitys, palauttaa käytäntöön sivistysvaltion ihanteet, kuten tieteen arvostus, kohtelias käytös ja luottamus demokraattiseen vaikuttamiseen.
Eniten minua kuitenkin järkyttää oma heikentynyt kykyni järkyttyä. Turrun yhäti synkkeneviin uutisiin. Epänormaalista on tullut uusi normaali, enkä puhu edes koronasta. Ilmapiiri on muuttunut muutamassa vuodessa paljon. Siihen on useita syitä, mutta suurin yksittäinen syy on Donald Trump.
Asiaa kuvaa hyvin seitsemän vuoden takainen, silloiseen Yhdysvaltain presidenttiin liittynyt kohu. Tuolloin eräs New Yorkin republikaanikansanedustaja totesi: ”En usko että kukaan meistä voi millään tavalla puolustaa sitä, mitä presidentti eilen teki. Tarkoitan, koko maailmahan katseli häntä.”
Tuolloin oli kyse siitä, että Barack Obamalla oli eräässä lehdistötilaisuudessa etiketin vastaisesti vaalea puku.
Voi, kuinka ikävöinkään tuota aikaa!
Mutta mennyt ei palaa, ja tulevaisuus ei ole vielä tullut. Nyt on aika elää vastuullisesti, totuutta ja rakkautta vaalien. Vielä on toivoa, vielä on mahdollisuuksia kylvää hyvän siemeniä. Sen kylvötyön varjolla ei saa vaieta epäkohdista tai sulkea niiltä silmiä, mutta ei myöskään lietsoa tarpeetonta vastakkainasettelua. Se on vaikea yhtälö, jota en osaa oman järkeni avulla ratkaista. Jumala antakoonkin viisautta, miten tässä ajassa voimme olla oikeita rauhantekijöitä.
Follow