Joulun jälkeen olen ollut hidas aloittamaan taas blogikirjoittelun. lomamatka, keittiöremontti ja työkiireet veivät huomion. Kynnys kirjoittaa nousi kun aikaa kului. Alkoi olla liikaa asiaa, en tiennyt mistä aloittaa.

Aloitan hitaista asioista. Olen pohjimmiltani hitaiden muutosten ihminen, vaikka seuraankin tiiviisti päivänpolitiikkaa ja kavereiden somepäivityksiä.

Netin kasvun myötä ihmiskunnan tuottama data on moninkertaistunut muutamassa vuodessa. Tämä voi luoda harhan, että kaikki tärkeä olisi uutta, ja uusi tärkeää.

Mikään ei voisi olla vaarallisempi ajatus. Tarvitsemme historian ollaksemme viisaita.

Viisaus ei ole sitä että on perillä ajankohtaisista asioista, vaan että tuntee pitkän aikavälin kehityskulut ja osaa nähdä milloin historia toistaa itseään. Perspektiiviksi eivät riitä yhden hallituskauden toilailut; tarvitaan vuosikymmenten, -satojen ja -tuhansien aikajännettä.

Siunausta jo vuodesta 2006

Nettiin on onneksi syötetty paljon tietoa myös menneiltä ajoilta, ja netistä löytyy myös uusia tapoja analysoida tuota vanhaa tietoa. Yksi mielenkiintoinen työkalu siihen on Google Ngram Viewer. Sen avulla voi tutkia esim. tietyn englanninkielen sanan esiintyvyyttä laajassa tekstiaineistossa viimeisen 200 vuoden aikana.

Tästä hausta esimerkiksi selviää sanojen bless (siunata) ja curse (kirota) esiintyvyys. Siitä ilmenee, että aikavälillä 1920-2006 puhuttiin enemmän kiroamisesta kuin siunaamisesta, mutta nyttemmin siunaaminen on taas suositumpaa. Tosin aineisto päättyy vuoteen 2009, jonka jälkeen on tullut mm. Kreikan velkakriisi, Krimin valtaus, äärioikeiston nousu, Trump, Brexit ja #meetoo. On siis mahdollista, että on taas ruvettu kiroamaan enemmän.

Entä miksi siunaamisen huippuvuosi oli juuri 1853, mitä silloin tapahtui? Ainakin Suomessa siunaukset vasta alkoivat tuona vuonna, sillä Pipliaseura painatti satakuusikymmentätuhatta uutta suomenkielistä Raamattua moninkertaistaen niiden määrän. Krimin sodassa Engelsmanni seilasi Suomemme rannoilla ja sai nenilleen, ehkä se käänsi englanninkielisten siunausten määrän laskuun, joka taittui vasta Saddam Husseinin hirttotuomion myötä? Vuonna 1853 valmistettiin myös ensimmäiset perunalastut, Tissot-kellot ja Steinway & Sons -flyygelit. Kenties nämä yhdessä olivat se tekninen edistysaskel, joka käynnisti maallistumisen?

Yleinen maallistuminen varmasti liittyy siihen, että molempien sanojen esiintyvyys oli laskussa noin 150 vuoden ajan. 1990-luvulla näyttäisi alkaneen uusi uskonnollisen kielen nousu. Liittyykö se internetin tuloon, vuosituhannen vaihtumiseen vai uushenkisyyden nousuun, en tiedä – ehkä näihin kaikkiin?

Saksankielinen haku sanoilla Segen ja Zauber paljastaa saman yleisen eron kahden viime vuosisadan välillä, mutta on muuten jännittävästi toisenlainen. Uskonnollisen kielen renessanssi ajoittui Saksassa Hitlerin valtakauteen, eikä ole sen jälkeen toistunut. Mitä tästä sitten pitäisi päätellä?

Yleisesti siunauksen ja kirouksen käyrät seuraavat aika lailla toisiaan. Vehnä ja rikkavlija kasvavat rinta rinnan, kuten Matteus kirjoittaa evankeliuminsa luvussa 13. Jumala ei koske kumpaankaan, ennen kuin ne ovat kasvaneet täyteen mittaansa.

Mutta Jumala panee meidät valinnan paikalle: valitsemmeko siunauksen vai kirouksen (5 Moss 30)? Ehkä tässä valinnassa on ainakin osin kyse siitä, minkä sanojen käyttöä olemme edistämässä. Nuo Googlen käyrät eivät ole jotain mystistä henkistä todellisuutta. Niiden taustalla on yksittäisten ihmisten konkreettisia kädenliikkeitä, jotka ovat tuottaneet sanoja paperille. Siunauksia tai kirouksia.

Rauha meidän aikanamme?

Äskeinen oli lopulta aika kevyttä ja pintapuolista historian tarkastelua, enemmän hupia kuin todellista maailman parantamista. Toisin on tämän videon laita; se on malliesimerkki siitä, miten historiasta voi oppia – jos uskaltaa. Graham Allison ennustaa siinä, että jollei pian löydetä jotain täysin uutta tapaa edistää maailmanrauhaa, Kiinan ja Yhdysvaltojen välillä puhkeaa väistämättä pian sota. Hän perustaa väitteensä muinaisen kreikkalaisen Thukydideen teokseen Peloponnesolaissota sekä lukuisiin esimerkkeihin siitä, miten sama resepti on toistuvasti johtanut sotaan. Tarvitaan vain johtava suurvalta, sen haastaja ja kolmas osapuoli. jonka provokaatio laukaisee sodan.

Videolla käy ilmi, miten hengästyttävän nopeasti ja määrätietoisesti Kiinan nousu tapahtuu. Me päivittelemme Brexitiä, sotea, ilmastonmuutosta ja monia muita sinänsä isoja asoita. Mutta jos tuntisimme historiamme, suurin huolenaiheemme olisi se, pystyvätkö Kiina ja USA pysymään samalla puolella esim. Pohjois-Korean kysymyksessä. Kim Jong-un saattaa nimittäin olla seuraava Kruununprinssi Ferdinand, josta käynnistyy traaginen dominoefekti, jota kukaan ei odottanut.

Mutta toivoa on. Yhdysvaltain ja Neuvostoliiton välinen suursota vältettiin täysin uudentyyppisten rauhanponnistelujen ansiosta, jotka nousivat kulttuuripiireistä – ja jotka reaalipoliitikot aluksi tyrmäsivät haihatteluna. Niin voi jälleen tapahtua, jos tämän päivän kulttuurivaikuttajilla on samaa siviilirohkeutta ajatella laatikon ulkopuolelta ja haastaa politiikan totutut toimintatavat.

Emme ole olosuhteiden armoilla, voimme vaikuttaa. Jokainen isokin muutos alkaa aina yhdestä ihmisestä ja hänen yhdestä sanastaan tai teostaan – joka on joko kiroukseksi tai siunaukseksi.

Follow