Noniin, tämä on taas ihan jotain muuta kuin edelliset artikkelit.
Ehkä jotain ihan muuta kuin kaikki tähän asti lukemasi.
Kirjoitin aiemmin geofiktio-projektistani, valtiosta nimeltä Bloregia . Lupasin kirjoittaa myöhemmin lisää sen kielestä, Blöröstä.
Blörö on siis itse keksimäni fiktiivisen maan fiktiivinen kieli. Sen alkumuoto syntyi jo kouluaikanani. Blörön kieli on sittemmin kasvanut kanssani, sanasto on laajentunut ja kielioppi on tarkentunut pikku hiljaa, ja mukaan on tullut yhä enemmän elävän kielen piirteitä. Vuonna 2015 sain valmiiksi pitkäaikaisen projektin kun Johanneksen evankeliumin blörönkielinen käännös valmistui.
Joku voisi ajatella, että on turhanpäiväistä kääntää Jumalan sanaa hupikielelle. Itse koin kuitenkin käännöstyön emotionaalisesti, älyllisesti ja hengellisesti virkistävänä. Työskentelin pilke silmäkulmassa, mutta samalla Raamatun pyhyyttä kunnioittaen. Käännösprojekti oli oma erikoislaatuinen tapani mietiskellä evankeliumin sanomaa. Se oli paitsi mukavaa aivovoimistelua, myös auttoi näkemään tutun tekstin uusin silmin.
Mutta voiko jokainen tuunata Raamatun tekstin mieleisekseen? Kuinka paljon kristillisen uskon tulisi olla ”uskojansa näköinen”? Nykyään moni luo uskontonsa poimimalla elementtejä eri uskonnoista kuin tavaroita kaupan hyllyltä. Tähän kristinusko ei taivu, sen sisältö on muuttumaton ja ylhäältä annettu. Toisaalta kuitenkin Raamattu on käännettävä yhä uusille kielille, jotta löytyisi yhtymäkohta jokaisen ihmisen todellisuuteen. Jokainen uusi käännös sisältää myös uutta tulkintaa, tuo esiin uusia vivahteita ja syventää ymmärrystä siitä, mitä Raamatussa oikeastaan sanotaan. Uskokaa tai älkää, tämä pätee myös fiktiiviselle kielelle kääntämiseen.
Evankeliumin blöröntämisessä olen luonut uutta kieliasua, en pyrkinyt luomaan uutta sisältöä. Sain kuitenkin jälleen huomata, että kieliasua ja sisältöä ei voi koskaan täysin erottaa toisistaan. Käännöstyö kirvoitti teologisia kysymyksiä; tulisiko esim. sanojen ”Sana”, ”Herra” ja ”Henki” eteen kirjoittaa artikkeli kuten alkutekstissä, vai tulisiko niitä pitää erisniminä, jolloin artikkelia ei käytetä? Entä mitä maailman synnille tapahtuu kun Jeesus ottaa sen pois; tulisiko käyttää sanaa borterret ”pois, toiseen paikkaan” vai bortex ”pois, olemattomiin”? Tai kun Jeesus käskee rampaa: ”Nouse”, sanooko hän oberpua ”mene ylemmäs”, oberhua ”jatka nousemista kunnes olet ylhäällä” vai obherua ”astu [suoraan] ylös”? Viimemainitulla voi olla iso merkitys kertomuksen vertauskuvallisen tulkinnan kannalta.
Jätän nämä kysymykset jokaisen itse pohdittavaksi.
Monelle tässä oli ehkä jo tarpeeksi pureskeltavaa. Artikkelin loppuosa on niille, joiden mielenkiinto on vasta heräämässä. Julkaisen nimittäin lopuksi evankeliumin viimeisen luvun, jossa ylösnoussut Jeesus ilmestyy opetuslapsille Galileassa. Sitä ennen pieni yleiskatsaus blörön kieleen.
Blörön kielen piirteitä
Blörössä on paljon suomen kielen kannalta vierasperäisiä kirjaimia ja kirjainyhdistelmiä; toisaalta ä- ja ö-kirjaimia käytetään runsaasti. Tämä yhdistelmä tekee tekstistä yleisvaikutelmaltaan uniikin ja tarkoituksellisen koomisen.
Blörön rakenne muistuttaa osin suomea: sijamuotoja ja lauseenvastikkeita käytetään pitkälti suomen tapaan ja ääntämys noudattelee samoja päälinjoja. Toisaalta blörössä on germaanisten kielten tapaan epämääräinen ja määräinen artikkeli sekä paljon prepositioita, joita käytetään saksan tapaan eri sijamuotojen kanssa. Useimmat verbit taipuvat hyvin säännöllisesti, mutta osa taivutuskaavoista sisältää runkovokaalin muutoksia, esim
pupperue ”pelätä” > puppari ”pelkäsivät”.
Relatiivipronomit taipuvat mutkikkaasti mutta säännöllisesti, esim.
obködän ”jonka päälle”, kurrechkö ”sinne, minne”.
Blörön omaperäisin piirre on pääluokkajärjestelmä, jota ilmentävät etuliitteet dä-, hi-, ja di-. Kyseessä on yhdistelmä germaanista passiivirakennetta ja etuliitekäytäntöä sekä heprean verbijärjestelmää. Esim. verbistä pötse ”syödä” voidaan muodostaa däpötse ”tulla syödyksi” ja hipötse ”syöttää”. Sama hi esiintyy myös illatiivin ja ablatiivin päätteessä, esim. pötselhi ”syömään”. Myös kirjainyhdistelmällä dä on useita merkityksiä: se on paitsi passiivin etuliite, myös artikkeli, pronomini ja heittomerkin jäljessä partitiivin pääte.
Blörön sanastoon ovat vaikuttaneet kaikki kielet, joiden kanssa olen ollut tekemisissä. Osa sanoista on suoraan suomesta (hiki), norjasta (lese ”lukea”), ranskasta (pain ”leipä”), latinasta (pax ”rauha”), muinaiskreikasta (ei, ”jos”) jne. Osa pohjautuu jonkin kielen sanaan, esim. möcke ”mökki”, pixe ”naulata” (ru. spika), frax ”osa” (en. fraction), blises ”lähellä” (ven. близко).
Jotkut sanat yhdistelevät suomen- ja jonkin muunkielisen sanan elementtejä, esim. shymme ”ymmärtää” (no. skjønne), sackile ”salainen” (en. secret), aumi ”silmä” (no. auge). Vaikutteita on myös stadin slangista, esim. ziige ”katsoa”, fnärr ”ikkuna”. Useat blörön sanat eivät suoraan pohjaudu mihinkään vaan assosioituvat johonkin mikä auttaa muistamaan niiden merkityksen, esim. hösse ”järjestellä”, klacke ”kiinnittyä”, rohmue ”kerätä”, niuhu ”käsky” jne. Monesta blörön sanasta on johdettu edelleen uusia sanoja, esim. gut ”hyvä” > guterpi ”parempi” > guterpue ”parantua” > higuterpue ”parantaa” > higuterpuri ”parantaja”.
Evankeliumin käännös pohjautuu suurelta osin vuoden 1992 suomenkielisen kirkkoraamatun lauserakenteisiin, mutta käytin apuna myös vuoden 1938 kirkkoraamattua, paikka paikoin kreikankielistä alkutekstiä sekä ruotsin- ja englanninkielisiä käännöksiä.
Evankeli tiu Johannesen
21 Jesus Tiberia-leiregell
Myt detän Jesus nysent siwwet häns disipilelhi, Tiberia-leiregell, zuugilement: 2 Simon Petrus, Tomas tel Didymos, Natanael Galileans Kaanast, dis Sebedeusens plackis on daf donis disipelis olli neffent därr. 3 Simon Petrus diket: ”Mä van fisuelhi.” Dis donis diki: ”meis kemum megehi sän.” Heis obhari omborr dä jollen on himätti leiregelhi, mut dä nohtonen heis noc dägevet noc nojoti’dä. 4 Morrell Jesus jökket randill, mut dis disipelis noc snaijehi hän. 5 Jesus roet heilhi: ”Hoirais, homssuis! Köl seis hen nojoti pötse?” Heis antwet: ”Noc.” 6 Jesus diket: ”Kastais dä werren rikterrech dä jollest, on seis öllen dägevew.” Heis kasti dän werren, on heis noc pästi tirre dän obhi veku pullonit fisuit. 7 Dänen dä Jesusens amilestic disipel diket Petruselhi: ”Dä öll Hera!” Könen Simon Petrus hoiret köt dä oll Hera hä diwarrentet dä häns swittehi, ködän hä hu ihilotento, on jompet ellehi. 8 Dis donis disipelis kem jollell ollewnen tirrell dän werren on dit fisuit, vor dä randihi oll gu sirk dafhomma gynnit1. 9 Könen dis disipelis obarhi omborret randelhi heis si kö därr öllel fisu’dä on pain’dä quolletussell däfeilentell. 10 Jesus diket heilhi: ”Förrais detärrech dit fisuit, ködis seis digevi.” 11 Simon Petrus vet dä jollehi on tirret atterrech dä werren, ködä öll pullu surri fisu’dis, homma pixif trif. Oneikö därr öllel mych fisu’dis, dä werr noc braffet. 12 Jesus diket: ”Kemais pötselhi.” Noc nojo dis disipelist brohket rokue: ”Kujo sä öllest?”, vor heis snaiji köt dä oll Hera. 13 Jesus kom, nappet a painen on gevet heilhi, on ment a fisun. 14 Detä öll blowent dä trifile mot könen Jesus siwwet häns disipelilhi mytkö hä oberhu mordoist.
Jesus on Petrus
15 Mytkö heis hen pötsö Jesus diket Simon Petrusell: ”Simon, Johannesens plack, köl sä amest mä’dä pullerpiment kö detis donis?” Petrus antwet: ”Jec, Hera, sä snaijest köt sä öllest mäns amile kavri.” Jesus diket: ”Hipötsa dä mäns agnu’dis.” 16 Dänen hä nysent ruki: ”Simon, Johannesens Plack, köl sä amest mä’dä?” Petrus antwet: ”Jec, Hera, sä snaijest köt sä öllest a mäns amile.” Jesus diket: ”Herdenta d’ mäns lamba’dis.” 17 Jesus rokuet trifenen moten: ”Simon, Johannesen plack, köl mä öll säns amile kavri?” Petrus hikom zurrenne köt Jesus trifenen moten ruki: ”Köl sä öllest mäns amile kavri?”, on hä antwet: ”Hera, sä snaijest altin. Sä snaijest, köt sä öllest a mäns amile.” Jesus diket: ”Hipötsa dä mäns lamba’dis. 18 Tujument mä diken sälhi: ”Könen sä ollest jungile, sä dibantist idi on vist kurrechkö sä willist; Mut könen sä gamilerpuest, sä däbentuest a donilt, ködä förrer sän kurrechkö sä noc willest.” 19 Detänt Jesus ylmet kuilellkö mordetussell Petrus öll hidoxew Gottin. Dänen hä diket: ”Zuuga mä’dä.”
Detäns wittsuri
20 Petrus humpset ziigelhi on siet köt dä Jesusens amilestic disipel zuuget; hä, ködä hu hinallo myterrech kont däns häns chestens on ruko: ”Hera, kujo dä öll? Kujo hähätter sän?” 21 Seewnen hän Petrus ruket Jesuselt: ”Hera, köment däaker hälhi?” 22 Jesus antwet: ”Ei mä willeni köt hä juttei detärr sithikö mä öll kemew, köment dä dähoirer sälhi? Zuuga sä mä’dä.” 23 Detäst startet ruhmos dis broidit a nappehoituss köt detä disipel noc mordei. Mut Jesus noc diket Petruselhi köt detä noc mordei, mutgu hä diket: ”Ei mä willeni köt hä juttei detärr sithikö mä öll kemew, köment dä dähoirer sälhi?” 24 Acku detä disipel wittser detäst altist. Hä het kraibo detän on meis snaijum köt dä häns wittsetuss öll däkredew. 25 Jesus maket ment mych doni’dä; ei dä alti däkraibei librahi, mä kreden kö dä pullule wellehi noc zommeheru dis librais, ködit trangei kraibe.
Follow