Tiestitkö, että Läntisessä Afrikassa sijaitseva Norsunluurannikko on viralliselta nimeltään Côte d’Ivoire, myös suomeksi. Maan laki nimittäin vaatii, ettei nimestä saa käyttää muunkielistä käännöstä. Tietenkään ulkomailla ja epävirallisissa yhteyksissä tätä sääntöä ei aina noudateta. Norsunluurannikon viranomaiset eivät myöskään ota kantaa siihen, tulisko nimi suomessa taivuttaa sisä- vai ulkopaikallissijoissa, eli Côte d’Ivoiressa vai Côte d’Ivoirella. Kielitoimiston ohjepankki kehottaa sanomaan ”Norsunluurannikolla”, mikä on siis paitsi maannimien suhteen poikkeus, diplomatian suhteen uskaliasta.

Nimet ovat herkkä asia. Kuka päättää nimestä taikka sen taivutuksesta? Asia ei ole niin yksinkertainen kuin mitä ehkä luulisi.

Suomen paikkakuntien kohdalla noudatetaan käytäntöä, että paikkakunnalla vakiintunut tapa on virallinen yleiskielen taivutus. Siksi sanotaan Kempeleessä mutta Simpeleellä, Pohjassa mutta Lohjalla ja niin edelleen, vailla mitään logiikkaa. Tästä seuraa, että pienempien paikkakuntien oikeasta taivutuksesta ei usein edes saman maakunnan asukkailla ole mitään hajua. Esim. Satakunnan Kansan kyselyssä puolet vastaajista ei osannut taivuttaa oikein paikannimeä Karvia. Lisäksi on paikkakuntia, joissa käytäntö on horjuva; esim. Mynämäessä vs. Mynämäellä.; tässä tapauksessa vaakakuppi on käsittääkseni liukumassa ulkopaikallissijojen suuntaan. Koska kunta ei tietääkseni ole järjestänyt asiasta virallista kansanäänestystä, on vaikea tietää, mihin ”oikean” taivutuksen tulisi perustua.

Henkilönimien kohdalla tilanne on vielä sekavampi. Niiden suhteen on vallalla kaksi sitkeää myyttiä.

Ensimmäisen myytin mukaan henkilönimet taipuisivat lähtökohtaisetsi tosin kuin vastaavat yleisimet, esim. Lempin vs. lemmen. Tosiasiassa tällaiset ovat poikkeuksia eivätkä sääntö. Nykysuosituksen mukaan henkilönimet tulisi taivuttaa yleisnimien tavoin: esim. Sointu, Soinnun ja Säde, Säteen.

Toisen myytin mukaan henkilö itse muka päättäisi nimensä taivutuksesta. Eräät arvovaltaiset henkilöt kuten Risto Ryti ja Petteri Orpo ovatkin ilmoittaneet, että heidän nimensä taivutetaan ilman astevaihtelua (Rytin, Orpon). Itse olen sen sijaan turhaan odottanut, että sukunimeni taivutettaisiin Paakkanenin, vaikka eräässä Facebookin kieliryhmässä olen tätä julkisesti vaatinut. 😉

Eihän ole mitenkään mahdollista, että aina jostakusta puhuttaessa pitäisi tarkistaa jostain tietokannasta, miten kyseinen yksilö vaatii nimeään taivutettavan.

Nimet ovat kuitenkin herkkä asia. Nimeäminen on vallankäyttöä. Raamatun luomiskertomuksessa ihminen antoi eläimille nimet, mikä tarkoitti että ihminen asettui heidän yläpuolelleen. Nimittely on aikojen alkuhämäristä saakka ollut tapa alistaa ja manipuloida toisia ihmisiä, esineellistää ja käsitteellistää heidät. On siis ymmärrettävää, että ihmiset ja ihmisryhmät ottavat kantaa siihen, mitkä nimet ovat asiallisia ja mitkä koetaan loukkaaviksi tai sortaviksi.

Mutta, rajansa kaikella.

Lähtökohtaisesti jokainen saa sanoa mielipiteensä ääneen ja ilmaista asiansa miten itse tahtoo.

Nykyään ihmiset loukkantuvat kuitenkin niin herkästi vääristä nimityksistä, että se vaarantaa paitsi sananvapautta, ylipäätään ihmisten kykyä kommunikoida. Mitä sanoja uskaltaa käyttää esim. tummaihoisista tai homoseksuaaleista? Voiko nuorta naista sanoa tytöksi leimautumatta sovinistiksi tai peräti namusedäksi? Voiko saada rikossyytteen, jos erehtyy puhumaan äärioikeistosta kun pitäisi puhua oikeistoradikaaleista, tai transseksuaaleista kun pitäsi puhua transsukupuolisista? Silloin kuin ihminen ei uskalla käyttää itse valitsemiaan, omaan vajavaiseen harkintaansa perustuvia sanoja asiansa ilmaisemiseen, hänen sananvapauttaan rajoitetaan. Ja kun entistä vähemmän uskalletaan puhua epäsovinnaisesti, erilaisuuden sietokyky vähenee. Tämä johtaa vaaralliseen noidankehään, jossa kyky viestiä aidosti ja rauhanomaisesti rappeutuu vaihe vaiheelta enemmän.

Olenkin sitä mieltä, että lähtökohtaisesti jokainen saa sanoa mielipiteensä ääneen ja ilmaista asiansa miten itse tahtoo. Jokaisen myös tulisi käyttää tätä oikeutta, sananvapauden puolustamiseksi.

Tämä ei kuitenkaan tarkoita vapautta nimitellä toisia miten lystää. Tietoisesti loukkaavaksi tarkoitettuja sanavalintoja ei pidä puolustella. Mutta jos käytät itsa valitemaasi nimeä tai sanaa hyvässä tarkoituksessa ja joku silti loukkaantuu, ongelma on enemmänkin loukkaantujan kyvyttömyydessä kuunnella.

Toisen puheesta loukkaantuessani minun tulisikin aina nöyrästi pohtia, mistä loukkaantuminen kumpuaa. Johtuuko se toisen sanavalinnoista vai sittenkin enemmän siitä, että toisella on omastani poikkeava mielipide? Tai pyrinkö torjumaan sisällöltään asiallisen kommentin sen varjolla, että sanavalinnat ovat omasta mielestäni epäonnistuneita?

Aito kommunikaatio on aina jossain mielessä epämiellyttävää. Vain ennalta sovittua kaavaa noudattavat small talk -keskustelut eivät varmuudella loukkaa ketään, mutta ne eivät varmuudella myöskään johda mihinkään tosiasialliseen oppimiseen tai muutokseen. Meidän tulisikin opetella sietämään sitä, että toinen puhuu tavalla, josta en pidä, olipa kyse sitten tahattomasta nimittelystä tai epäsuosituista mielipiteistä. Vain siten voimme sivistyä ja elää rauhassa.

Tää on ripittäytyminen, ei ylpeyden aihe

Jokaisella on heikkoutensa. Itse arvostan huoliteltua kielioppia ja oikeinkirjoitusta, ja huomaan joskus ylenkatsovani ihmisiä, jotka eivät osaa kielioppisääntöjä tai eivät välitä niistä. Herkästi tulkitsen sellaisen yleiseksi asenneongelmaksi. Myös sellaiset voimakkaat mielipiteet, joiden näen johtuvan huonosta yleissivistyksestä ja ennakkoluuloista, saavat minut helposti hermostumaan. Mutta Cheekin sanoin, ”tää on ripittäytyminen, ei ylpeilyn aihe”. Yritän tehdä parannusta ja opetella kuuntelemaan ihmisiä, joiden tapa kommunikoida on mielestäni kömpelöä tai joiden mielipiteet eivät mielestäni ole perusteltuja.

Samaa toivon sinulta, kun ehkä loukkaannut jostain mitä minä joskus sanon tai kirjoitan. Ota huomioon, että minulla on omat ymmärrettävät syyni olla jotain mieltä ja ilmaista asiat niin kuin ilmaisen. Oleta aina, etten tahdo pahaa, ja pyri ymmärtämään minua, vaikka olisitkin eri mieltä.

Ja muista tämä: sinulla on lupani käyttää minusta itse valitsemiasi sanoja. Ne ovat sinun näkökulmasi minuun. Tarvitsen toisen ihmisen näkökulman. Jos pidätän itselläni oikeuden yksin määritellä itseni, lakkaan olemasta ihminen, jään yksin ja katoan. Olen siis iloinen jokaisesta, joka sanoo minusta jotain, mikä tulee sydämestä, hyvää tai pahaa! Se on yhteyttä, rehellisyyttä, ihmisyyttä.

Nimitellään siis, ja tullaan nimitellyiksi! Se on elämän suola.

Follow