Julkaisen pyynnöstä puheen jonka pidin iltahartaudessa Uskon Yö -tapahtumassa 26.10.2019 Mikaelinkirkossa. Huom., tämä käsikirjoitus on pidettyä puhetta lyhempi eikä sisällä kaikkia puheen nyansseja ja ajatuksia auki kirjoitettuna.
Luonnosta puhutaan nykyään paljon. Luonnon suojelemisesta, eläinten ja eläinlajien suojelusta, ilmastonmuutoksen ehkäisystä. Huoli koko maailman tilasta on herättänyt kollektiivisen omantunnon ja uudenlaista moralismia. Monelle suhde luontoon on keskeinen kilvoittelun aihe, moni määrittää omaa ja toisten arvoa luontosuhteen perusteella.
Epämääräinen kaipuu luonnonmukaiseen alkutilaan muodostuu helposti kontrastiksi järjestäytyneelle yhteiskunnalle ja kulttuurielämälle. Ihmisten välisiä asioita ei yleensä nähdä osana luontosuhdetta, joten ne ovat monin tavoin retuperällä. Käytännössä eläimillä on jossain suhteessa jopa parempi oikeusturva kuin ihmisillä. Euroopan suurkaupungessa kodittomat ihmiset kulkevat aina koira mukanaan, koska koiraa ei lain mukaan saa jättää heitteille. Miten tähän on tultu? Onko kristinuskolla vastauksia?
Kristillinen oppi synnistä ja pelastuksesta nähdään usein vain ihmisiä koskevana asiana. Siksi on pysäyttävää kuulla Hoosean kirja sanoja, jossa ihmisten toisiaan kohtaan tekemät synnit, kuten murhat, petokset ja aviorikokset, ilmoitetaan aavikoitumisen ja eläinkuolemien syyksi.
Jumala on asettanut meidät osaksi kokonaisuutta. Aina kun poikkeamme Jumalan laista, koko luomakunta kärsii. Tehtaiden ja liikenteen päästöt ovat vain jäävuoren huippu. Todellinen ongelma on se, että ihminen on luopunut Jumalasta. Jos tätä ongelmaa ei korjata, on turha kuvitella, että voimme pelastaa maailman ilmastonmuutokselta.
Kiitos Jumalalle, hän lähetti Jeesuksen vapauttamaan meidät synnin vallasta. Jeesuksen sovitustyön tähden myös koko luomakunta pelastuu, ei ainoastaan ihminen. Paavali kirjoittaa Roomalaisille:
Kaiken luodun on täytynyt taipua katoavaisuuden alaisuuteen, ei omasta tahdostaan, vaan hänen, joka sen on alistanut. Luomakunnalla on kuitenkin toivo, että myös se pääsee kerran pois katoavaisuuden orjuudesta, Jumalan lasten vapauteen ja kirkkauteen.
Mitä meidän siis pitää tehdä? Etsiä ensin Jumalan valtakuntaa, niin kaikki muukin meille annetaan, kuten Jeesus opettaa. Kun Jeesus antaa syntimme anteeksi ja tulee sydämeemme, suhteemme Jumalaan uudistuu, ja siten myös suhteemme toisiin ihmisiin uudistuu. Ja edelleen, sama vaikutus säteilee siihen, miten suhtaudumme muuhun luomakuntaan. Mitä teemmekin, ilman Jeesusta emme voi mitään tehdä. Jollemme turvaudu häneen, taistelumme on epätoivoista viivytystaistelua väistämätöntä loppua vastaan. Mutta Jeesuksen kanssa meillä on aina toivo paremmasta – niin ihmisille kuin koko luomakunnalle.
Follow