Miksi kansat kapinoivat, kansakunnat juonia punovat? (Ps. 2:1)

Vuoden 1938 käännös: ”…pauhaavat ja turhia ajattelevat”. Alkutekstin verbit voivat tarkoittaa metelöintiä ja hälisemistä, mutta myös juonittelua ja kiihottamista. Kuten seuraavasta jakeesta voi päätellä, kyse on tavoitteellisesta Jumalan vastaisesta toiminnasta. Joka tapauksessa meteli on ”turhaa” tai ”tyhjää” (hepr. riik). Koska Jumala on kaikkivaltias, hänen vastustamisensa ei johda mihinkään, se on voimavarojen haaskaamista.

”Kansat” (gojim) viittaa ei-juutalaisiin, pakanakansoihin. Raamatun aikana kansat palvoivat kukin omia jumaliaan. Sotiessaan valittua kansaa vastaan he taistelivat samalla Jumalaa vastaan; fyysinen sota heijasteli henkien taistelua, sillä epäjumalat ovat pimeyden henkivaltoja. Raamatussa ilmenee että henkivallat tietävät kuka on tosi Jumala: Jeesus kohtasi Gerasan alueella riivatun miehen, johon pesiytyneet henget tunnistivat hänet Jumalan Pojaksi (Mark. 5:1-13). Henkivallat yrittävät yhteistuumin nujertaa Jumalan vallan, mutta turhaan.

Ihmiset, joita henget käyttävät taistelussaan, eivät välttämättä tiedä taistelevansa Jumalaa vastaan, vaan luulevat käyvänsä omia pikku sotiaan. Paavali kirjoittaakin:

Emmehän me taistele ihmisiä vastaan vaan henkivaltoja ja voimia vastaan, tämän pimeyden maailman hallitsijoita ja avaruuden pahoja henkiä vastaan. (Ef. 6:12)

Miksi-kysymys on paikallaan: miksi taistella turhaan? Miksi antautua Jumalan vastaisten voimien marionetiksi, kun Jumala tulee lopulta kuitenkin voittamaan? Psalmin 2 sanoma on, että ihmisen on mahdollista vaihtaa puolta kosmisessa taistelussa, siirtyä Jumalan puolelle. ”Tosi Israeliin” kuuluu jokainen, joka lakkaa taistelemasta Israelin Jumalaa vastaan ja asettuu tämän puolelle.

Kysymys itselle:

Tuhlaanko voimavarojani taisteluun Jumalaa vastaan vain toiminko kaikessa hänen puolestaan?

Rukous:

Jumala, vapauta minut kaikesta pimeyden vallasta, että olisin vapaa palvelemaan sinua kokosydämisesti!

Follow