Hän puhuu heille vihassaan
ja kauhistuttaa heidät kiivaudellaan… (Ps. 2:5)

Alkutekstin sana aph ”viha”, voi tarkoittaa myös ”sieraimet” tai ”henkäys”. Sanan kharon ”kiivaus” perusmerkitys taas liittyy tuleen ja palamiseen. Nämä molemmat ovat useasti Raamatussa esiintyviä kuvia, jotka liityvät erityisesti Jumalan Pyhään Henkeen ja uutta luovaan voimaan. Alussa Jumala puhalsi ihmisen sieraimiin elämän Hengen; vastaavasti ylösnoussut Jeesus puhalsi opetuslasten päälle ja sanoi ”ottakaa Pyhä Henki”.

Tulessa Jumala ilmestyy Moosekselle palavan pensaan hahmossa. Tuli on tuhoava voima, joka usein kuvaa rangaistusta ja kadotusta; mutta Jumalan työn välineenä tuleen liittyy positiivinen, puhdistava elementti. Pietari kirjoittaa:

Kultakin koetellaan tulessa, ja onhan teidän uskonne paljon arvokkaampaa kuin katoava kulta. Koettelemuksissa teidän uskonne todetaan aidoksi, ja siitä koituu Jeesuksen Kristuksen ilmestyessä ylistystä, kirkkautta ja kunniaa. (1 Piet. 1:7)

Kun siis Jumala ilmaisee vihaa ja kiivautta, ei se tarkoita että hän olisi väliaikaisesti hairahtunut pois rakastavasta perusolemuksestaan. Myös hänen vihansa ja kiivautensa palvelevaat meidän parastamme. Niiden kautta hän tuhoaa vanhaa ja luo tilaa uudelle. Hän kertoo meille totuuden, jota kauhistumme, mutta meidän täytyy kuulla se, jottemme eläisi valheessa. Hän puhdistaa meidät polttamalla meistä pois kaiken turhan ja vahingollisen, jotta se, mikä meissä on hyvää ja arvokasta, näkyisi kirkkaammin.

Raamatun ankaria jakeita ei siis kannata sivuuttaa turhina eikä ajatella että ne olisi suunnattu vain vihollisillemme. Me tarvitsemme niitä, jotta Pyhä Henki voisi tehdä meissä hyvän työnsä.

Kysymys itselle:

Kauhistunko Jumalan ankaria sanoja terveellä tavalla? Kuulenko ne kutsuna parempaan elämään?

Rukous:

Herra, opeta minua kuuntelemaan nöyrästi ankaraa puhettasi, jotta kuulisin täydesti myös lempeän ja armahtavan äänesi.

Follow